Jeesuksen historiallisesta olemassaolosta ja hänen ristinkuolemastaan on saatu jonkin verran ulkopuolista vahvistusta esimerkiksi roomalaisten historioitsijoiden (kuten Tacitus) ja juutalaisten kirjoitusten (esim. Flavius Josephus) kautta. Nämä lähteet antavat tietoa Jeesuksen olemassaolosta sekä siitä, että hänen seuraajansa uskoivat hänen ylösnousemukseensa, mutta ne eivät kuitenkaan tarjoa itsenäistä näyttöä tai yksityiskohtaista raporttia ylösnousemuksen fyysisestä tapahtumasta.
Useimmat historian menetelmät perustuvat toistettaviin ja dokumentoituihin tapahtumiin, joita voi tutkia kriittisesti. Ylösnousemus väitetään kuitenkin yliluonnolliseksi tapahtumaksi, joka ei sovi tähän samaan tieteelliseen malliin. Tällöin todisteita on saatavilla lähinnä kristillisten kirjoitusten kautta, jotka ovat sekä teologisesti että tarkoituksellisesti muokattuja kertomuksia. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että ylösnousemuksen hyväksyminen pohjautuu enemmän henkilökohtaisiin uskomuksiin ja teologiseen tulkintaan kuin empiirisesti vahvistettaviin historiallisiin todisteisiin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka ulkopuolisia lähteitä on, ne eivät tarjoa itsenäistä tai ratkaisevaa näyttöä Jeesuksen ylösnousemuksen fyysisestä tapahtumasta. Tämän vuoksi ylösnousemus pysyy uskonnollisena ja teologisena kysymyksenä, jonka hyväksyminen tai hylkääminen on pitkälti henkilökohtaisten vakaumusten ja tulkintojen varassa.
Tämä teksti on luotu ChatGPT:n avulla.